Krooninen munuaissairaus (CKD) on yksi ikääntyvien kissojen ja koirien yleisimmistä sairauksista. Jopa 30–40 % yli 10-vuotiaista kissoista kärsii jonkinasteisesta munuaisten vajaatoiminnasta. Munuaiset menettävät toimintakykyään hitaasti ja peruuttamattomasti, mutta varhaisella diagnoosilla ja oikealla hoidolla elinaikaa ja elämänlaatua voidaan parantaa merkittävästi.
IRIS-luokitus — sairauden vaiheet
Munuaissairaus luokitellaan kansainvälisen IRIS-järjestelmän mukaan neljään vaiheeseen. Vaihe 1: munuaisvaurio ilman oireita, kreatiniini normaali. Vaihe 2: lievä munuaisten vajaatoiminta, lieviä oireita (lisääntynyt juominen). Vaihe 3: kohtalainen vajaatoiminta, selvät oireet (ruokahaluttomuus, oksentelu, laihtuminen). Vaihe 4: vaikea vajaatoiminta, ureemiset oireet (pahoinvointi, suun haavaumat, kouristukset). Varhaisessa vaiheessa SDMA-verikoe voi havaita munuaisvaurion jopa kuukausia ennen kuin kreatiniini nousee.
Oireet
Varhaiset oireet ovat usein hienovaraisia: lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, lievä laihtuminen ja vähentynyt ruokahalu. Sairauden edetessä oireet voimistuvat: oksentelu, ripuli, huono turkki, lihasheikkous, anemia (kalpeat limakalvot), suun haavaumat ja ammoniakin haju hengityksessä. Koska oireet kehittyvät hitaasti, monet omistajat eivät huomaa muutoksia ajoissa. Siksi suosittelemme vuosittaista verikoetta yli 7-vuotiaille lemmikeille.
Hoito ja seuranta
Munuaissairautta ei voi parantaa, mutta etenemistä voidaan hidastaa merkittävästi. Hoidon kulmakiviä ovat: munuaisruokavalio (rajoitettu proteiini ja fosfori — tutkitusti pidentää elinaikaa), lääkehoito, nestehoito (ihonalainen tai suonensisäinen), verenpainelääkitys ja pahoinvointilääkitys. Anemiaa hoidetaan tarvittaessa erytropoietiinilla. Säännöllinen seuranta (verikokeet, verenpaine, virtsakoe) on välttämätöntä hoidon sopeuttamiseksi. Klinikallamme seuraamme munuaispotilaita yksilöllisellä aikataululla.